Peliriippuvuus on riippuvuus monien joukossa. Yhteinen tekijä niille on se, että koskaan et voi palata entisen riippuvuuden pariin kohtuukäyttäjänä, ajatellen asian olevan tällä kertaa ihan hallussa. Nimittäin ei se ole.
Ei "ex"-alkoholisti voi ottaa muutamaa saunakaljaa tai juoda kännejä silloin tällöin ilman repsahtamisen riskiä, eikä peliriippuvuudesta toipunut voi pelata silloin tällöin.
Ja jos ex-riippuvainen salaa toimintansa läheisiltään niin kyllä se silloin ongelma on edelleen.
Tästä aiheesta sain taas muistutuksen kun armas mieheni pitkällisen tenttaamisen jälkeen kertoi pelaavansa taas silloin tällöin. Salaa minulta-tietenkin.
Tietenkin hän vähätteli asiaa, pelaamista varten otetut lainat lyhenevät, lainarahalla ei ole tällä kertaa pelattu ja rahat riittävät pelaamisen lisäksi muuhun elämiseen. Hänen mukaansa.
Tarkempi tutkiskelu kuitenkin osoitte, että eihän ne rahat oikeasti riitä, nytkin tulevasta tilistä käteen on jäämässä pakollisten menojen, laskujen ja muiden jälkeen puhdas 0 euroa. Ja silti on pakko tehdä jokaviikkoinen lotto ja jokeri.
Helvetti sanon minä. Mies ei ole ikinä elämässään hakenut sen kummempaa apua pelaamiseen, vaan on kuvitellut ja itselleen uskotellut, että saa asian hoidettua aivan itse, ilman apua.
Ehkä hän on entisessä elämässään saanut silloiset kumppaninsakin näin uskomaan, jos nyt edes asiasta on sen kummemmin keskusteltu, mutta minun kanssani tämä ei vetele.
Hän saa luvan hakea oikeaa apua. Ei minun kanssa keskustelusta ole mitään hyötyä, sillä sanon minä mitä tahansa, niin eihän hän sitä usko eikä vakavasti ota, koska minä suhtaudun tietenkin tunteella tähän asiaan.
Kyse on kuitenkin hänen elämänsä lisäksi meidän elämästämme. Meidän tulevaisuudestamme. Meidän lainoistamme.
En tiedä kuinka kauan jaksan vahtia, mihin hän rahansa laittaa ja toisaalta, onko se nyt minun tehtäväni aikuista ihmistä vahtiakaan?
Jotenkin on niin ristiriitainen olo, toisaalta suhteen pitäisi perustua luottamukselle ja mies on sen jo muutaman kerran pettänyt. Järki sanoo että niin se tekee jatkossakin. Ja varmasti tekeekin. Mutta kannattaako sitä nyt sen takia suhdetta roskiin heittää?
Kun ei kyse kuitenkaan mistään pettämisestä ole. Nimittäin sitä minä en sulattaisi ja onneksi ei tarvitsekaan.
