Kesäloma. Tuo odotettu ja kaivattu tauko arjesta. Tai sitten ei. Nimittäin itse odotan kauhulla tulevaa kesää, kuten aikaisempinakin vuosina.
Kun taloudessa on yksi äärivilkas, temperamenttinen ja impulsiivinen kauhukakara, on lomailu aika kaukana. Ja sitä pitäisi vielä kuukausi jaksaa katsella yhtämittaa?! Ilman taukoja, edes pientä lepohetkeä. Jatkuvaa huomioimista 24/7. Ihanaa.
Olen vakaasti harkinnut raahaavani mukulan päiväkotiin edes muutamana lomapäivänä, jotta saisimme hetken hengähtää. Mutta eihän sitä hyvällä katsota, vanhemmat lomailee ja muksu on tarhassa. Kyllähän sillä lapsellakin on vapaaseen oikeus.
Niin on joo, mutta voisiko siitä oikeudesta tinkiä edes pariksi päiväksi?
Muuten meillä tarvitsee hoitoa koko perhe, yksilöterapiaa pienessä, pyöreässä ja pehmustetussa huoneessa.
Miten kukaan voi selvitä hengissä ja ennenkaikkea järjissään jos viettää kokonaisen kuukauden keskenään ylivilkkaan lapsen (ja miehen) kanssa, ilman hengähdystaukoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti