Viime viikko oli vähintäänkin mielenkiintoinen.
Oma parisuhde tuntui tökkivän yhtä pahasti kuin "Suomen kattavin 3g verkko".
Päässä pyörivät ajatukset siitä, että haluanko ja pystynkö elämään tässä suhteessa loppuelämäni, kun toinen tuntuu koko olemuksellaan ärsyttävän minua kaikin mahdollisin-ja mahdottominkin tavoin ja tuntuu siltä ettei mikään ole hyvin.
Sitten ystäväni oli riidellyt miehensä kanssa ja istuimme aamun tunneille asti vatvomassa asioita maan ja taivaan väliltä ja jaellen vinkkejä toisillemme.
Seuraavana päivänä olikin sitten minun vuoroni ottaa miehen kanssa kunnolla yhteen ja lopulta ajauduin huutamaan lähes kurkku suorana siitä, että eihän me jumalauta nykyään edes keskustella mistään muusta kuin päivän säästä(hieman kärjistettynä) ja että miten jumalauta sellaisen ihmisen kanssa voi edes keskustella, jolla ei ole lainkaan omia mielipiteitä.
Tämä purkaus kuitenkin toi jotakin hyvääkin, sillä pitkästä aikaa kyseisenä iltana tv jäi sivurooliin ja aikamme kinattuamme saimme ihan järkevää keskusteluakin aikaan ja puitua asioita, jotka ovat vaivanneet pidemmän aikaan (lue, minä puhuin, mies kuunteli) ja sovimme myös että jatkossa voisi olla hyvä että oikeasti viikottain olisi hetkiä, kahdenkeskisiä sellaisia, jolloin keskittyisimme tv:n sijaan toisiimme, keskustelemaan, etc.
Sitten kun vielä siirryttäisiin puheiden tasolta tekoihin, vietettäisiin edes yksi ilta viikossa ihan kahdestaan, ilman taustalla, tai siis päätähtenä olevaa telkkaria. Parisuhde vaatii työtä ja tuntuu että arjen kiireen keskellä sitä pitää toista liikaa itsestäänselvyytenä ja omien tunteidensa kaatopaikkana.
Se, että tiedostan asian ja haluan tämän toimivan ei vain valitettavasti takaa sitä, että homma sujuu niin. Ja ikävä kyllä syyllinen löytyy ihan peiliin, tai muuhun heijastavaan pintaan katsomalla.
Tahtoisinkin tietää, että kuinka te muut hoidatte parisuhdettanne? Kuinka pidätte liekin yllä, ettekä kangistu tiettyihin kaavoihin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti