Pääsiäinen oli ja meni ja kieltämättä "loma" tuli kyllä tarpeeseen. Ja kyllä, minulla oli ihan omaakin lomaa, sillä lapsi vietiin torstaina tukiperheeseen ja haettiin kotiin launtaina. Mahtavaa.
Pääsiäisen/lapsivapaan vietto ei tosin meillä tietenkään alkanut aivan ongelmitta.
Olin itse kotiutunut töistä hieman normaalia aiemmin ja sovimme että minä käytän koirat ja mies hakee lapsen tarhasta. Edellisenä iltana olin muistuttanut miestä tavaroista, jotka ehdottomasti täytyy ottaa tarhasta mukaan ja kymmenen minuuttia ennen kuin hän oli tarhalla, laitoin vielä tekstarilla varmistuksen menemään "muista tumput" ja muut, mutta tumput ensisijaisesti.
Puoli viiden maissa lapsi ja mies kotiutuvat tarhasta, lapsi yltä päältä kurassa. Mies heilauttaa joitain vaatteita naamani edessä samalla kun riisun lasta, sanoen pesevänsä ne pikapesulla jotta saadaan ne lapselle mukaan. Laitan lapselle ruokaa ja sinkoan pakkaamaan lapsen tavaroita, jotta ruuan jälkeen ehdimme vielä hetken leikkiä ennen lähtöä. Vientiajaksi kun on sovittu n.puoli kuusi. Matka ei onneksi ole pitkä, vain muutama minuutti autolla.
Ulkovaatteita pakatessa kyselen mieheltä, missä ne rukkaset on, jotka pyysi muistamaan. Mies etsii tarhalaukusta, eteisen laatikoista, laatikon takaa, jne, tuloksetta. "En mä nähnyt niitä". Koska mies kuvittelee kyseisiä hanskoja jostain syystä aina kurarukkasiksi(mitä ne eivät todellakaan ole), niin varmistan vielä että kyse on niistä talvirukkasista joita hän aina kurahanskoiksi luulee. Ei sytytä kelloja. Räjähdän. "On se nyt niin vitun vaikeeta yhdet rukkaset muistaa ottaa mukaan, kun niistä on erikseen muistutettu ainakin kolme kertaa"
Selitykseksi saan, että hän on mies ja ajatustoiminta häiriintyi kun lapsi oli mennyt mukaan tavaroita hakemaan.
Tunnen muutenkin olevani kuin härkä jonka silmien edessä heilutetaan punaista vaatetta, sillä kotiin tulosta aikaa lähtöön on yhteensä alle tunti, missä ajassa lapsen pitäisi ehtiä syömään, minun pakkaamaan ja lisäksi meidän tulisi ehtiä leikkiä lapsen kanssa ennen hoitoon viemistä, jotta lapsi on paremmalla mielellä.
Kuitenkin sillä aikaa kun lapsi syö ja minä pakkaan, mies, sen sijaa että söisi myös(kun tiettävästi aikoo niin kuitenkin tehdä ennen lapsen vientiä) alkaa tiskaamaan, järjestelemään tavaroita paikalleen, etc(ja ei, minä en arvosta miestäni jalustalle siitä että hän ylipäänsä tiskaa sillä en kuulu niihin ihmisiin jotka jakavat käsityksen siitä että kaikki kotityöt kuuluvat vain naisen vastuulle).
Lopulta karjun että mies saa sitten painua vähän vauhdilla lähinpään kauppaa ostamaan uudet rukkaset, sillä viikonlopuksi on luvassa pakkasta ja lapsi tarvitsee kunnolliset käsineet ulos.
Kunnes.
istun lapsen kanssa lattialla pikkuautoilla leikkien. Mies tulee huoneen ovelle kertomaan että lähtee nyt sitten käymään siellä kaupassa..siinä kohtaa koen välähdyksen ja pienoisesti hymyillen utelen mieheltä, että mitä hän sinne pyykkikoneeseen tunkikaan. Voisivatko ne haloon nostattaneet rukkaset kenties olla juuri ne, mitkä hän laittoi ainoana pyykkinä koneeseen? Mies ei, uskomatonta kyllä, pystynyt muistamaan onko asia todellakin näin mutta asiaa tarkistettaessa ilmeni että näinhän se juuri ole.
Olin siis saanut totaalisen raivarin aivan aiheetta.
Onnekseni minulla on kuitenkin taito sysätä tämä(kin) kohtaus miehen syyksi; miten ihmeessä se ei heti muistanut että laittoi ne sinne pyykkikoneeseen?
PS. Aivan pientä ihmetystä ja pinnan kiristymistä aiheutti myös se, että mies kertoi muksun kurahaalareiden olevan rikki, toinen lahje on haljennut puolesta matkasta, mikä selitti hyvin miksi muksu oli kotiutuessaan hyvin, hyvin kurainen. Mutta. Tämä älykköjen älykkö oli tietenkin jättänyt tarhaan kyseiset rikkinäiset, roskiskamaa olevat kurikset. Jotenkin ei tullut mieleen että vittuako ne niillä siellä tekee.
Missionani onkin muistaa vielä tiistaiaamuna penkoa tarhassa rikkinäiset kurikset mukaan ja dumpata ne lähimpään roskikseen (etteivät tarhatädit saa supateltavaa siitä, kuinka ihmeessä äiti on jättänyt ne tarhaan, eikö se muka yhtään kato mitä muksulla on päällä)..
PPS. Älä koskaan delegoi lapsen tarhaan viemistä miehelle, jos tarhassa on vieraita, kuvauspäivä, etc.
Meillä kun mies vei muksun tarhaan isovanhempien päivänä, oli muksulle puettu ulkovaatteiden alle pelkät sukkahousut. Tai siis olihan sillä toki paidat päällä, mutta ei siis päällihousuja ollenkaan. Vaikka olin juuri edellisenä iltana näyttänyt miehelle (ja lapselle) valmiiksi esille ottamani vaatteet seuraavaksi päiväksi.
Tälläiseen pieneen perfektionismiin taipuvalle mutsille tuollainen on jotain aivan kauhean noloa. Tarha ollut isovanhempia täynnä ja meidän muksu on ollut siellä pelkillä sukkahousuilla. Siellä on sitten voineet mammat keskenään kauhistella eikö lapsella ole housuja lainkaan. Itkin krokotiilinkyyneliä vielä seuraavallakin viikolla aina asian mieleen tullessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti