En vieläkään ole kyennyt kirjoittamaan miehelleni sitä saakutin kirjettä. Ja hiljaiselo makuuhuoneen puolella vain jatkuu ja jatkuu. Jotenkin tuntuu, että kirje vain loukkaisi häntä ja se keskustelu sen jälkeen olisi kaikkea muuta kuin rakentavaa.
Tyydyn siis makaamaan sängyssä selälläni, kattoa tuijottaen ja pyöritellen asioita päässäni.
Mietin, eikö mies enää oikeasti halua minua, onko hän vai niin "haluton", vai mikä on vikana. Ei tämä herranjumala enää normaalia ole, eikä oikein parisuhdekaan.
On aivan sama miten pukeudun, on aivan sama mitä sanon, teen tai olen tekemättä. Tulos on silti sama. Tai no, sitä en ole kokeillut että suoraan sanoisin vain että voitasko nyt v..ttu vaan p..na koska se kuulostaa jotenkin niin-kylmältä. Ja toisaalta toiveissa olisi se, että ensin olisi jonkin sortin esileikkiä ennen itse asiaan menoa. Muuten ei hommasta tule omalta puolelta mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti