Lueskelinpa tuossa tauolla päivän Iltalehteä, jossa oli juttua parisuhteiden yleisistä riidanaiheista ja siitä kuinka asiat voisi käsitellä paremmin, etc.
Juttua lukiessani koin pienoisen järkytyksen, minä käyttäydyn lehden jutun perusteella miehen tavoin, kun taas mieheni on meillä se nainen!
Eräskin esimerkki oli kuin suoraan elämästämme; Nainen tilittää miehelle työpaikkansa huonoa ilmapiiriä, tms ja mies alkaa heti keksimään siihen konkreettisiä parannusehdotuksia, kun nainen vain toivoisi toisen kuuntelevan ja ymmärtävän, sanovan että kaikki kyllä järjestyy. Lopulta nainen suuttuu miehelle, joka ei ymmärrä vaan antaa kokoajan neuvoja. Jotenkin noin se juttu meni.
Meillähän tämä menee siis niin, että mies on se joka asiasta valittaa ja puhuu ja minä perkele en osaa pitää suutani kiinni ja vain ymmärtää, vaan heitän ehdotuksia ehdotusten perään ja liputan työpaikanvaihdoksen puolesta. Jatkossa koitan pitää suuni kiinni.
Miehisyyttäni tukee myös se, että minä olen meistä se, joka on "aikuisviihteen" puolella aktiivisempi, miehelle riittää kerran kaksi kuussa (ihan helvetin harvoin siis).
Mies vetälee mieluummin pizzaa tai suklaata, kuin minua.
Minä taas voin vetää niitä, jos ja kun en muuta saa.
Mies kaipaa läheisyyttä, sanoja, puhumista ja jatkuvaa yhdessäoloa, minä kaipaan hiljaisuutta, omaa rauhaa ja kavereita.
Ja lisäksi, minua ei jaksa hittojakaan kiinnostaa naisten lempivalitusaihe(?) ylhäälle jätetystä vessanpöntönkannesta. Kyllähän mä sen itsekin osaan alas laskea.
Ystäväni totesi tähän kerran, että siinä vaiheessa minustakin löytyy tuo valitusmoodi, kun ensimmäisen kerran istahdan kylmälle posliinille vahingossa.
No eipä löytynyt, sillä se kerta sattui tuossa muutama viikko sitten. Oma moka, mitäs en huomannut asiaa.
Ja jos minä vaatisin laskemaan kannet aina alas, niin kyllähän mieskin joutuisi ne sitten nostamaan ja toisaalta sama riski miehellä on sille kylmälle posliinille istahtaa jos kansi on hänen jäljiltää ylhäällä.
Joten tässä asiassa meillä saa kyllä kukin mennä tyylillään (ja poikalapsen äitinä tuntuu siltä että lapsenkin kannalta on helpompaa jos kannet on valmiiksi ylhäällä, ei pääse sattumaan niin usein vahinkoja kovan hädän keskellä kun ei tarvi kansien kanssa tapella)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti