Iholla

Utelias tirkistelijä ja mainonnan uhri kun olen, niin pakkohan se oli eilen alkanut Iholla-sarjan ensimmäinen jakso nauhoittaa siinä pelossa, että taas saan yhden addiktoivan sarjan seurattavakseni.
En oikeastaa odottanut sarjalta mitään ihmeellistä, siloiteltua pintaraapaisua lähinnä.

Yllätys olikin suuri kun jakson katsoin ja en voi kuin hämmästellä näiden kuvattujan ihmisten rohkeutta astua esiin katsojien arvosteltaviksi. Sillä arvostelijoitahan riittää.
Varsinkin tämä kolmen lapsen äiti, Saara, herätti minussa suurta ihailua ja ihmetystä (sekä hyvässä että pahassa).
Hänhän ilmeillä, eleillä, puheella, kaikin mahdollisin keinoin viestitti juuri päinvastaista kuin on totuttu lehtien kansista lukemaan. Vaikka julkisivu olisi kuinka kunnossa, niin lapsiperhe-elämä on rankkaa, eikä siitä aina jaksa nauttia. Ja vaikka siitä nykyään jo hieman enemmän puhutaankin, niin kyllä se on hatunnoston arvoista että sen uskaltaa kaiken kansan nähden myös näyttää.

Sitävastoin hänen miehensä nosti kyllä niskakarvani pystyyn tuolla perityypillisellä ajattelumallillaan, "sullahan on päivät pitkät aikaa siivota kun et käy töissä". Kyllä se kotiäitiys on ihan verattavissa työssä käyntiin, paitsi että niistä töistä et pääsekään kahdeksan tunnin jälkeen pois.

Seuraamisen arvoinen sarja, ainakin ensikokemuksen mukaan.