Pelot

Pelot ovat omituisia.
Ne voivat olla täysin aiheettomia tai aiheellisia. Naurettavia tai kummastuttavia.
Ne ovat myös hyvin henkilökohtaisia. Paljastaessaan pelkonsa, ihminen paljastaa myös heikkoutensa.
Minä paljastan nyt omani.

Pelkään oravia. Kyllä, ne ovat mielestäni hyvinkin suloisia pikku otuksia ja voin ihastella niiden kisailua puissa. Mutta, jos ne alkavat tulla lähemmäs minua, pelko saa ylivallan.
Pelkään että ne kiipeävät päälleni ja satuttavat minua isoilla, terävillä kynsillään ja hampaillaan.
Kerran tutullani oli oravanpoikanen häkissä. Taisin jopa hieman koskea siihen, mutta siinä vaiheessa kun hän otti oravan pois häkistä ja se alkoi kiipeillä hänen päällään, aloin perääntyä ja rukoilin laittamaan sen takaisin häkkiin.

Pelkään lintuja. En kuitenkaan kaikkia, vain lokkeja,puluja, variksia ja hanhia. Niiden pelkääminen hankaloittaa välillä jopa ulkoiluani ja pelkoon on olemassa myös syynsä. Yllämainituista lintulajeista jokainen on käynyt päälleni., mutta onneksi olen selvinnyt ilman taisteluvammoja. Jos niitä olisi tullut, en varmastikaan liikkuisi enää ulkona lainkaan.
Kauhulla katselen telkkarista, kun ihmiset käyvät toreilla, joissa kyseisiä lintuja on satamäärin. En voisi kuvitellakaan kaupunkilomaa sellaisessa paikassa.
Kuten sanoin, pelko hankaloittaa välillä elämääni. Voin joutua vaihtamaan tien toiselle puolelle nähdessäni linnun/ lintuja, tai jos olen lenkillä eikä se ole mahdollista, niin saatan kääntyä takaisin päin. Olen myös useamman kerran kaupungilla ollessani tehnyt äkkikumartumisia ja muita omituisia liikesarjoja pelästyessäni esimerkiksi puluja. Kanssakulkijat eivät toistaiseksi ole soittaneet valkotakkisia paikalle..

Pelkään ampiaisia ja paarmoja. Tämä on kai aika yleinen pelko. Muutama vuosi sitten ajattelin, että voisin päästä pelosta eroon, jos ampiainen minua pistäisi, huomaisin ettei se niin kipeää tehnytkään. Eikös joku ole neuvonut kohtaamaan pelkonsa.
Ja niin sitten tapahtui, ampiainen pisti minua-ja jumaliste että se sattui. Pientä kipua tuntui vielä seuraavana päivänikin.
Voitte arvata pääsinkö pelostani eroon.

Pelkään myös pimeää, ja aivan kohtuuttoman paljon pelkään jos joudun olemaan omakotitalossa maalla ilta/yöaikaan yksin. Silloin pelkoni lähentelee paniikkia.

Yhdestä pelosta olen kuitenkin päässyt yli.
Ennen synnytystä pelkäsin todella paljon epiduraalin laittoa, olin pelännyt valmiiksi jo vuosia ennen raskautta. Se ei kuitenkaan sattunut lainkaan. Kanyylin laitto käteenkin sattui enemmän.

Yksi voitettu-neljä jäljellä.