Olen tullut siihen tulokseen, että olen pikkutarkka ja pikkusieluinen pilkunviilaaja. Tännekin kirjoittaessani koitan tarkkaan pitää huolen siitä, että pilkut ovat tasan oikeilla kohdillaan. Toisinaan saatan kyllä jättää sen laittamatta-jippijaijee (vaikka se kieliopillisesti onkin väärin), sillä olen oikeasti sen verran vailla elämää, että alan miettimään miltä lause kuulostaa päässä luettuna, pilkun kanssa ja ilman-ja joskus se vaan kuulostaa paremmalta ilman sitä hemmetin pilkkua, joka siihen kuuluisi. Tämähän siis johtuu siitä, että se pilkku jaksottaa lauseen, luit sen sitten päässä tai äänen. Välillä voin jopa lisätä mielivaltaisesti pilkun sellaiseen kohtaan, johon sitä ei edes kuuluisi laittaa. Kyllä äidinkielenopettaja toruisi, jos näkisi.
Ei ihmekään, että sain amitsussa vitosen sijaan nelosen äidinkielestä, kyllä muuten harmitti.
Kaiken huippu on se, että jos netissä keskustelen uusien tuttavuuksien kanssa, niin keskustelu voi loppua siihen, jos henkilö ei osaa mielestäni kirjoittaa oikein. Tällä tarkoitan nyt lähinnä sitä, että hän ei osaa käyttää lauseiden välissä pisteitä, pilkkuja, tai muita merkkejä joilla erottaa lauseet toisistaan, sillä mielestäni on hemmetin ärsyttävää jos kaikki lauseet ovat yhtä samaa pötköä, sama kuin kirjoittaisi kaikki sanat yhteen!
Niin fanaatikko en sentään onneksi ole, että kaikkien tekstejä tarkkailisin sen varalta, että pilkku on jäänyt laittamatta oikeaan kohtaan, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa.
PS. Nyt alkaa pahasti näyttämään siltä, että jos se ei jo ennestään ollut kaikkien tiedossa että olen hullu vailla elämää, niin nyt se viimeistään paljastui lopuillekin...
Sillä aidosti, kuka täysjärkinen ihminen kirjoittaa pilkun paikasta?
Niinpä niin!
Tekstissä on muuten mainittu sana pilkku eri muodoissa yhteensä 10 kertaa ja käytin sitä yhteensä 26 kertaa=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti