Meidän tarhassa lelupäivä on aina maanantaisin.
Sinänsä hyvä, että se on helppo kaikkien muistaa, sekä vanhempien että lasten.
MUTTA. Mitäs sitten, kun lapsi välttämättä haluaa jonain ei-lelupäivänä tarhaan mukaan "lelun". Lainausmerkeissä siksi, että se on jo kohtuullisen hyvin sisäistetty, että "oikeita leluja" ei saisi viedä kuin maanantaina. Mutta entäs sitten kynät, lompakko, hiusponnarit, heijastimet, etc.
Olen kyllä sanonut, että periaatteessa kaikki millä leikit, voidaan luokitella leluiksi, mutta kun muksu huutaa vieressä naama punaisena, kellon viisari tikittää, hiki valuu ja pinna kiristyy, niin siinä kyllä saa lelupäiväsäännöt kotona kyytiä ja vastuu lelun takavarikoimisesta siirretään suosita tarhalle.
Tapelkoot siellä loukkaantuneen ja raivostuneen muksun kanssa niistä leluista, siitähän niille maksetaan.
Kuinka suuri rike on antaa lapsen viedä vaikka nyt se lompakko tarhaan?
Pidetäänkö minua huonona äitinä joka ei osaa asettaa lapselleen minkäänlaisia rajoja?
Toki ymmärrän että sääntöihin on syynsä, muuten tarhan valtaisi omien lelujen vuori joka päivä ja jos jollain ei olekaan niin poruhan siitä tulee, mutta ymmärretäänkö siellä tarhassakin se, että aina ei vain jaksa/huvita/ole aikaa tapella asiasta lapsen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti