Sukupuoliroolit leikeissä

Ajassa taaksepäin.
Kapina-Apinan ollessa 5 kuukauden ikäinen, kirjoitin edelliseen blogiini sukupuolirooleista ja leikeistä.

"Joskus Sotella opiskellassani tutkin ja kirjoitin aiheesta lapsen leikki.
Siinä kritisoin sitä, kun lapsille opetetaan pienestä pitäen, että on olemassa tyttöjen ja poikien leikit ja lelut. Sukupuolesta riippuen lapsille ostetaan tiettyjä leluja ja heidän kanssaan leikitään tietynlaisia leikkejä. Vaikka lapseni on vasta vajaan 5 kuukauden ikäinen, huomaan "toistavani" näitä asioita, vaikka olenkin periaatteessa sitä vastaan. Mielestäni poikakin voi leikkiä kotileikkejä ja tyttö raisuja sotaleikkejä. Vai voiko? Jo vauvalle ostetaan tietynlaisia vaatteita, pojalle vaaleansinisiä ja tytölle punaisia ja kyllä, olen myös saanut hepuleita kun isoiso on ostanut mielestäni tyttömäisiä vaatteita, mitä ne kyllä ovat oikeastikin olleet=)
Myös hänen joululahjaksi ostamansa astiat olivat mielestäni tyttömäisiä..Niissä kun oli liilaa ja lehmiä. Mitä tyttömäistä siinä oikeasti on? Ja onko sillä nyt niin väliä minkälaisista astioista lapselle ruuan tarjoaa, eikö pääasia ole se ruoka? Mutta kun..pojalle olisi pitänyt ostaa astioita, joissa olisi ollut autoja, spidermankuvia, tai muuta ns.poikamaista tai jotka olisivat olleet vähintäänkin sukupuolineutraaleja. Astioita aion kuitenkin käyttää (toisin kuin niitä tyttömäisiä vaatteita), mutta se sai minut miettimään omaa käyttäytymistäni verrattuna ajatusmaailmaani.
Miksi minusta tuntuu siltä, että en voisi ostaa pojalleni oikeaa nukkea, mutta jos lapseni olisi tyttö, niin sille voisi ostaa leikkiautoja? Eihän lapsi yleensä aivan pienenä vedä vielä rajaa sille, että millä leikkii ja mistä on kiinnostunut, vaikka suosikkileluja toki iän myötä tuleekin. Alussahan vanhemmat itse ohjaavat lapsensa kiinnostusta valitsemalla lapselle leluja, joilla lapsen pitäisi heidän mielestään leikkiä ja siten luovat sukupuolieroja ja-rajoja.
Pojalle esitellään autoja, prätkähiiriä, tms ja tytöille nukkeja, leikkiastioita, jne. Haluanko minä kasvattaa lapseni niin? Vai haluanko opettaa pienestä pitäen, että poikakin voi leikkiä koti-ja hoivaamisleikkejä? Vastaus on, että kyllä haluan, mutta onnistunko siinä, onkin eri asia ja toistaiseksi ne nuket kyllä saavat jäädä sinne kaupan hyllylle.
Toinen asia, missä huomaan jo nyt toimivani eri tavalla kuin odotusaikana ajattelin, on lelujen määrä. Vielä silloin julistin, että vauvalle riittää aluksi muutama lelu, koska se ei suurella leluvuorella vielä tee mitään. Kuinkas sitten kävikään. Nii-in. Leluja on jo tässä vaiheessa iso ämpärillinen ja lisää tulee ostettua. Ne kun ovat minun mielestäni niin kivoja, että mukelo varmasti tykkäisi leikkiä niillä. Tykkäähän se, mutta vähempikin ehkä riittäisi, koska nyt minulla on aina ongelmana se, että mitä leluja tarjoan-kaikki kun eivät kerralla käteen mahdu ja lapsi on aivan pyörällä päästään jos ympärille kasaa monta kymmentä eri lelua."

Nyt, 4 vuotta myöhemmin nukkeja meiltä löytyy parikin kappaletta, huolimatta siitä että tutut katsoivat vinoon kun ostin pojalle sellaisen joululahjaksi.
Se on kuitenkin onnistunut kasvattamaan Apinani empatiakykyä, joten lienee ajanut tehtävänsä,
huolimatta siitä, että se on monesti saanut myös turpaansa.
Nimittäin nukessa on itkutoiminto ja kun Apina halusi yhdessä vaiheessa vauvansa kanssa aina nukkua ja sattui sitten vahingossa väärästä kohtaa sitä sipaisemaan niin että nukke alkoi itkemään, niin tämähän sitten siitä hermostui ja nukkea vähän retuutti, kun ei jaksanut itkua enää kunnella..

Leluja meillä on laidasta laitaan ja Apina haalii tarhasta mukaansa hiuspompuloita tytöiltään, tykkää leikkiä meikeillä ja juoksee paremmin korkokengillä kuin minä.
Poika se silti on.