Monsteri

Lapseni on monsteri, pikkukriminaali ja kauhukakara pahimmasta päästä.
Sunnuntaina olimme "rauhallisella", seesteisellä lenkillä miehen, koirien ja tämän pikkumonsterin kanssa.
Pikkumonsteri pyöräili hieman edellämme, kunnes alamäessä lähti kiihdyttämään hurjaan vauhtiin noteeraamatta mitenkään pysähtymiskäskyjäni.
Hän ylitti suojatien täydellä vauhdilla, jatkoi matkaa muutamia satoja metrejä, pysähtyi muutamiksi sekunneiksi katsomaan kuinka juoksen hiki päässä perässä karjuen samalla keuhkojen täydeltä häntä odottamaan.
Sitten tämä pikkumonsteri kiihdytti taas vauhtinsa hetkessä nollasta sataan, kadoten hetken päästä näkyvistä mennen suoraan kohti edessä siintävää liikenneympyrää.
Rinnassa pisti pelon lisäksi jo muutenkin kun koitin kirittää askelia entisestään, mutta liikenneympyrää ennen oleva suojatie oli tyhjä siihen päästessä. Monsteriin en vieläkään saanut näköyhteyttä, ennen kuin tien ylitettyäni ja mutkan kohdalle päästyäni havaitsin hänet pysähtyneenä kotimme lähistölle.
Ihme tapahtui ja muksu tuli luokse.
Huusin keuhkot suorana ja ilmoitin, että pyörä lähtee oitis takavarikkoon ja käskytin muksun taluttamaan pyörän loppumatkan kotiin.
Kotipihassa tämä teki vielä katoamistempun, puikahtamalla nurkan taakse ja siitä salamana rappukäytävään piiloon.

Kotona manasin, että jos kakara osaisi suinkin kirjoittaa, niin tämä olisi saanut tehtäväksi kirjoittaa vähintään sata kertaa että "ylitän aina suojatien aikuisen kanssa". Koska kirjoitustaitoa ei ole, asian sai ajaa kyseisen lauseen toistelu 10 kertaa. Jos oppi menisi edes hieman päähän.

Maanantaina vuorossa oli sitten mm. striptease show-4-vuotiaan tapaan.
Tarhasta haettaessa mm. riisui itsensä teepaitasilleen, viskasi takin ja muut kuteet aidan yli ja pinkoi portista karkuun tarhatädin koittaessa huutaa että tämä ei saa poistua portista yksin.
Lisäksi sain nyrkistä naamaani kun kotona koitin keskustella hänen kanssaan.

Tiistaina tarhasta kerrottiin kriminaalini koittaneen ryövätä tarhan retkikassan. Saalis oli ollut jo taskussa, mutta epäilyttävä käytös ja äkkirikastuminen olivat herättäneet tarhatätien epäilykset ja näin oli kriminaalinalku tällä kertaa jäänyt kiinni.
Onneksi.

Kyllä äiti voi olla taas pojastaan ylpeä. Oi että.
Miksi minusta tuntuu siltä että oma lapsi on aina se, joka on pahanteossa?