Kakkosta pesään?

Eilen se iski. Nimittäin vauvakuume.
Kun kuuntelin yläkerran koliikkivauvan itkua, niin päinvastoin kuin voisi kuvitella, aloin haaveilemaan siitä kauan puhutusta kakkosesta.
Miehen kanssa ollaan molemmat sitä mieltä, että toinen lapsi tehdään (tai no, miehellehän se on ensimmäinen biologisesti oma), mutta aiheesta puhuttaessa se on aina ollut to do-listalla "sitten joskus", vaikka olenkin ilmoittanut että minä en yli 30-kymppisenä ala enää kersoja väkertämään.
Sen verran itsekäs olen, että haluan että lasten lennettyä kotoa haluan olla itse vielä siinä kunnossa että jaksan siitä omasta ajasta nauttia.
Joten kun mittarissa on kohta 28, niin kiirehän tässä alkaa olemaan.
Päätin ottaa asian puheeksi viikonloppuna, mutta itseni tuntien nähtäväksi jää kuinka siinä käy.

Mielessä kuitenkin pöyrii, että onko nyt se paras aika toiselle lapselle ja jos ei, niin milloin se oikeasti on? Onko sellaista edes?
Asumme omassa, pankin rahoittamassa kerrostalokolmiossa ja vakaa aikomus on tulevaisuudessa muuttaa omakotitaloon. Oikeastaan sellainen oli tarkoitus hankkia mahdollisesti jo tänä vuonna, mutta koska taloyhtiöömme on tulossa jonkinasteinen julkisivu-ja putkiremontti, joiden laajuutta ja kustannuksia ei ole vielä saatu selville, niin päätimme että asuntoa ei kannata myydä nyt, vaan vasta sitten kun remontit on tehty.
Omaan lainaamme se ei vaikuta, koska taloyhtiö ottaa pitkän 25 vuoden lainan, jotta asumiskustannukset pysyvät kohtuullisina, mutta asunnosta saa paljon paremman hinnan, kun isot remontit on tehnyt.
Kuka nyt haluaisi muuttaa taloon jossa on edessä mahdollisesti mittavatkin remontit?

Pärjätäänkö me taloudellisesti?
Antaako pankki lisää asuntolainaa jos satun olemaan äitiyslomalla kun uuden asunnon osto tulisi ajankohtaiseksi?
Miten jaksaisin kahden lapsen kanssa, kun Apinankin kanssa tuntuu välillä niin pirun vaikealta?
Se kun sattuu olemaan haastavampaakin haastavampi tapaus ja nyt meillä onkin käynnissä lasten psykiatrian kanssa kartoitukset siitä, onko Apinalla adhd, tai jokin muu "sairaus" joka vaikuttaa vilkkauteen, keskittymiseen, kipukynnykseen, kaikkeen.

Miten muut ovat selvinneet jos ovat saaneet toisen lapsen, kun kotona on jo yksi supervilkas tapaus?
Selviääkö siitä edes?
Miten kävisi meidän tukiperheen, johon Apinan vien kerran kuukaudessa, jotta saamme hermolomaa?
Tukiverkostoa kun meillä ei oikein ole?
Onko oikein tehdä toinen lapsi, jos ensimmäinenkin käy tukiperheessä?