Lapsenteko

Olen ajoittain pohtinut sitä, että kun puhutaan lasten tekemisestä, niin se sana tekeminen särähtää jotenkin korvaani. Eikös se lapsi tule siinä peitonheiluttelun oheistuotteena, jos on tullakseen.
Tuntuu siltä, että heti kun on saanut ajatuksen siitä että lapsi voisi olla tervetullut, niin pitäisi singahtaa apteekkiin ostamaan ties mitä ovulaatiotikkuja ja sitten tikun ja kellon kanssa käskyttää mies hommiin. Ja tietenkin siten, että on itsensä jo siihen pisteeseen saanut keinolla jos toisella että mitään esileikkejä ei tarvitse edes miettiä, ettei vaan se oikea hetki mene hukkaan. Sitten pitäsi jalat ylhäällä makoilla sängyssä että varmasti tärppää. Jotenkin se kuulostaa niin vastenmieliseltä, vähän ehkä kliiniseltäkin.
Ja siitä tekemisestä tulee mieleen, että pullataikinaa tehdään.
Toki,on niitä jotka kärsivät lapsettomuudesta ja joiden pitää oikeasti nähdä vaivaa enemmän kuin tarpeeksi lapsen saamisen eteen, silloin tottakai kaikki keinot ovat sallittuja.

Aika on kuitenkin minuakin tässä suhteessa opettanut ja nyt ymmärränkin paremmin kuin koskaan, miksi siitä puhutaan nimenomaan lasten tekemisenä.
Nimittäin kun lähtötilanne on se, että naisella on ensin lapsi (pieni) jonka jälkeen kuvioon astuu mies, niin kyllähän se parisuhde on vähän eri lähtötilanteessa kuin lapsettomilla ihmisillä. Sitten kun lisätään yhteen avoliitto ja miehen tutustuminen lapsiperheen elämään, kun mies itsekin sitä huomiota kaipaisi, niin kyllä siinä tuntee itsensä sen verran väsyneeksi päivän päätteeksi, että alkuhuuman kadottua se peiton heiluttelukin jää sen verran vähemmälle, että jos ja kun toinen lapsi vielä halutaan, niin kyllähän sitä saa ihan tekemällä tehdä. Jotenkin kun en jaksa uskoa siihen ihmeeseen että toinen saisi alkunsa yhtä hyvin oheistuotteena, kuin ensimmäinen.
Nimittäin jos seksiä harrastaa kerran kaksi kuukaudessa niin saa kyllä pirun hyvä tuuri olla, että sattuu osumaan juuri tärppipäivälle ja vielä tulostakin syntymään.
Että kyllähän siinä sitten taitaa sitä tekemisen makua olla.
Eri asia sitten, onko se hyvä vai huono maku, mutta aina kun jotain pitäisi alkaa tekemään, niin kyllähän se hieman vaivalloiselta tuntuu ja pelkkä ajatuskin väsyttää.